Muusa-kirjoituskilpailun 2018 voitto jälleen Varsinais-Suomeen

Vuoden 2018 Muusa-kirjoituskilpailu on ratkennut. Sanataideyhdistys Huutomerkki ry:n järjestämän kisan aihe tänä vuonna  oli ”riita”. Päätuomarina työskenteli  toimittaja Jenni Räinä.

Ensimmäiselle sijalle ja 300 euron palkintosummaan ylsi pöytyäläinen Pekka Remes novellillaan ”Se sukupuuttoon kuollut”.  Päätuomari perustelee voittajavalintaa vahvalla ajankuvalla. Novellin päähenkilöön ja hänen kokemaansa tunteeseen epäoikeudenmukaisuudesta on helppo samaistua. Tarina tuo esiin riitatilanteiden mielettömyyden ja ihmisen taipumuksen itsekkyyteen. Räinän mukaan novellin kieli on tuoretta ja kaunista, ja hiljaista voimaa henkivän päähenkilön tarinaa lukisi mielellään pidempäänkin.

Remes ei ole voittajan pallilla ensimmäistä kertaa, sillä hän voitti Muusa-kirjoituskilpailun myös vuonna 2016 ja tuli toiselle jaetulle sijalle vuonna 2015.

Toisen sijan jakavat runoillaan kisaan osallistuneet Pyry Qvick Tampereelta ja Emma Kontiokorpi Kuopiosta. Qvickin ”Pyöreän pöydän pulma” on päätuomarin mukaan ajankohtainen teksti, joka kutsuu lukijan mukaan ajatusleikkiin. Runon kieli on täsmällistä ja rytmi oivallista. Kontiokorven runo ”Poranteriä” puolestaan on inhimillinen, voimakas ja tiivis tarina, joka vie lukijansa suoraan riitatilanteen sisälle ja eläytymään välittämäänsä tunteeseen. Toiseksi sijoittuneet kilpailijat saavat 100 euroa.

Vuoden 2018 Muusa-kirjoituskilpailuun osallistui runsaat 80 nimimerkkiä Suomesta ja ulkomailta. Useimmiten postikuoret oli leimattu pääkaupunkiseudulla, Kuopiossa ja Oulussa. Esiraadin näkemyksen mukaan riita-aihetta käsiteltiin monessa tekstissä hyvin perinteisin menetelmin, joissa taisteleva pari edustaa tyypillistä mies-nainen -kuviota. Kiinnostavia variaatioita esiraati olisi lukenut mieluusti enemmänkin, vaikka löytyipä tekstien joukosta myös esimerkiksi yhteiskunnallisia riidanaiheita.

Voittajatöitä julkaistaan Huutomerkin julkaisuissa ja kulttuurilehti Kaltiossa. Kilpailu järjestettiin yhteistyössä UKI Arkkitehtien, Kaltion ja Tähtitornin Kesäkirjakaupan kanssa.

Muusa-kirjoituskilpailun voittajan tervehdyspuhe

Aluksi kiitos kilpailun järjestäjälle, Huutomerkki ry:lle ja kilpailun raadille sekä päätuomarille Jenni Räinälle.

Tänään torstaina, 16. elokuuta kerrottiin uutisissa Kari Hotakaisen kirjoittaman Kimi Räikkösen elämäkerran julkaisusta. Kirjasta on otettu 50.000 kappaleen ensipainos. Tämähän on kirjallisuuden nykykuva: julkaisujuhlia, tunnettuja nimiä, paljon mediaa ja kaksi minuuttia näkyvyyttä tv:n pääuutislähetyksessä.

Sen takana, täällä ruohonjuuritasolla ovat ne toisenlaiset kirjoittajat. Ne, jotka ovat kenties lähettäneet käsikirjoituksensa kustantajalle, joka ystävällisesti, mutta napakasti vastaa: ”Emme ole kiinnostuneet lähettämästänne materiaalista emmekä varsinkaan novelleista.”

Näille kirjoittajille, meille ja erityisesti minulle kirjoituskilpailut ovat tärkeitä. Niiden kautta kirjoittajat saavat julkaistuksi tekstejään ja tekstit saavat palautetta sekä lukijoita. Kilpailut myös pitävät elossa novellikirjoittamisen perinnettä.

Kaksi vuotta sitten voittajan tervehdyspuheessa avasin kysymystä, kirjoitanko itsestäni. Kun voittajanovellin minäkertoja on 65-vuotias pientilan emäntä ja kun tarinan kirjoittaa 56-vuotias toimistotöissä oleva mies, vastaus lienee selvä. Tarina on kuitenkin totta — tai se voisi olla totta. Tässä tarinassa totta on Luonnontieteellisessä museossa oleva stellerinmerilehmän luuranko, jonka näin heinäkuussa. Junamatkalla kotiin luonnostelin pieneen vihkoon tarinan sukupuutosta ja sukuriidasta. Kumpikin ovat yksilölle yhtä tuhoisia. Tarinani ei pääty joukkohaliin eikä jaxuja-toivotukseen peukutuksien kera. Niitä tapaa vain Facebookissa, harvemmin oikeassa elämässä, jossa riitaantuneet sisarukset ovat keskenään vaiti vuosikymmeniä. Kuten huomataan, tämän vuoden kilpailun aiheesta, riidasta, riittäisi puhumista monesta eri näkökulmasta.
Vaan nyt on aika kiittää, kumartaa ja pokata täältä Varsinais-Suomesta 600 kilometrin päästä.
Kiitos.